Suomen rahapelimarkkinoiden vapauttaminen on ollut pitkään poliittinen kiistakysymys, ja sen ympärillä käydään nyt viimeisiä vääntöjä.
Veikkauksen pitkään ylläpitämän rahapelimonopolin murtaminen ei ole enää hypoteettinen visio vaan konkreettinen lainsäädäntöhanke, joka voi hyvinkin mullistaa koko Suomen rahapelikentän.
Silti juuri ratkaisevalla hetkellä esiin on noussut kysymys: onko hallituksella ja eduskunnalla sittenkään rohkeutta viedä uudistus maaliin ennen seuraavia vaaleja? Politiikan kulisseissa pohditaan aikataulua, ja epävarmuus antaa tilaa spekulaatioille. Tutustu alla tarkemmin rahapelimarkkinoiden suunniteltuun avaamiseen.
Mitä markkinoiden vapauttaminen oikeastaan tarkoittaa?
Rahapelimarkkinoiden vapautus merkitsisi käytännössä sitä, että Suomi siirtyisi lisenssimalliin. Ulkomaiset ja kotimaiset kasinot voisivat hakea toimilupaa, jonka saatuaan ne saisivat tarjota esimerkiksi nettikasinoita ja vedonlyöntiä suomalaisille asiakkaille. Malli muistuttaa Ruotsissa vuonna 2019 käyttöön otettua järjestelmää, jossa kaikki toimijat ovat verotuksen ja valvonnan piirissä.
Veikkaukselle jäisi edelleen yksinoikeus perinteisiin peleihin, kuten Lottoon, raaputusarpoihin ja kauppojen auloissa oleviin automaatteihin. Suurimmat muutokset koskisivat siis digitaalisia kasinopelejä ja vedonlyöntiä, jotka ovat jo pitkään olleet käytännössä avoinna ulkomaisille yhtiöille. Vapautus ei siis toisi pelaajille täysin uutta ilmiötä, vaan muuttaisi sen, millä ehdoin pelejä tarjotaan ja miten voitot verotetaan.
Miksi Veikkauksen monopolia halutaan murtaa?
Monopolin purkamisen taustalla on useita syitä. Ensinnäkin ulkomaiset toimijat ovat jo haukanneet merkittävän osan digitaalisten rahapelien markkinoista: arvioiden mukaan suomalaiset käyttävät vuosittain satoja miljoonia euroja ulkomaisille kasinoille.
Toiseksi monopoli ei enää estä pelihaittoja toivotulla tavalla, sillä verkkopelaamista on vaikea rajoittaa sen tapahtuessa lisenssijärjestelmän ulkopuolella. Lisäksi valtion näkökulmasta rahaa karkaa ulkomaille, eikä verotuottoja saada Suomeen talteen. Uudistuksen myötä ulkomaiset yhtiöt maksaisivat arpajaisveroa ja lisenssimaksuja Suomeen, ja osa voisi myös sijoittua tänne maksamaan yhteisöveroa.
Veikkaus itsekin on jo myöntänyt, että sen osuus digitaalisesta pelaamisesta on laskenut huolestuttavasti, minkä vuoksi se on valmis siirtymään uuteen malliin.
Miksi uudistus uhkaa viivästyä?
Vaikka hallitus on esittänyt, että markkinat avautuisivat vuoden 2027 alussa, aikataulua on alettu epäillä. Syynä ei ole vain lainsäädännön monimutkaisuus, vaan myös politiikan realiteetit. Vaalikevät 2027 osuu juuri siihen ajankohtaan, kun yhtiöiden olisi tarkoitus aloittaa mainonta Suomessa.
Kokoomuksen piirissä on MTV Uutisten mukaan pohdittu, voiko kiivas markkinointivyöry ärsyttää kansalaisia ja tarjota oppositiolle helppoja irtopisteitä. Vaalien alla poliitikoilla on tavallista suurempi kiusaus luvata kiristyksiä, mikä voisi sotkea koko uudistuksen.
Lisäksi eduskunnan valiokuntakäsittelyt ovat venyneet: perustuslakivaliokunnan lausunto valmistuu vasta syksyllä, mikä siirtää hallintovaliokunnan työn myöhemmäksi. Lykkäystä perustellaan myös sillä, että uusi Lupa- ja valvontavirasto tarvitsisi aikaa rekrytoida henkilöstöä ja rakentaa järjestelmänsä ennen markkinoiden avaamista.
Millaisia muutoksia lainsäädäntö tuo tullessaan?
Uusi rahapelilaki rakentuu monen pilarin varaan. Tarkoituksena ei ole vapauttaa pelejä villiin kilpailuun, vaan luoda hallittu järjestelmä. Kaikki pelaaminen esimerkiksi edellyttäisi jatkossakin tunnistautumista, ja pelaajille olisi tarjolla yhtenäinen järjestelmä, jolla omaa pelaamista voi rajoittaa tai sen voi estää kokonaan.
Lisenssinhaltijoilta vaaditaan vastuullisuutta: niiden täytyy seurata pelaajien käyttäytymistä ja puuttua ongelmapelaamiseen varhain. Lisäksi yhtiöillä on velvollisuus ehkäistä rahanpesua ja vedonlyönnin väärinkäytöksiä.
Markkinointia saisi harjoittaa, mutta tietyin rajoituksin – esimerkiksi alaikäisiin kohdistuva mainonta olisi edelleen kielletty, ja vaikuttajamarkkinointi jätettäisiin pois keinovalikoimasta.
Tiiviisti:
● Pelaaminen vain tunnistautumalla
● Yhtenäiset peliestot ja rajat kaikille toimijoille
● Tiukemmat vastuut pelihaittojen ehkäisyyn
● 22 % arpajaisvero lisenssiyhtiöille
● Markkinointi sallittua, mutta rajattua
Näillä keinoilla pyritään yhdistämään kuluttajansuoja ja verotulojen turvaaminen.
Mitä voimme oppia Ruotsin kokemuksista?
Naapurimaan esimerkki tarjoaa samaan aikaan sekä rohkaisua että varoituksia. Ruotsissa lisenssijärjestelmä toi valtavasti uusia toimijoita markkinoille, ja verotuotot jopa ylittivät kaikki odotukset. Samalla mainonnan vyöry koettiin kuitenkin häiritseväksi, ja viranomaiset joutuivat nopeasti kiristämään siihen liittyviä sääntöjä.
Toisaalta Ruotsissa otettiin käyttöön tehokkaita työkaluja, kuten keskitetty pelikieltorekisteri, johon jo kymmenet tuhannet pelaajat ovat liittyneet. Tämä osoittaa, että oikein rakennettu järjestelmä voi parantaa myös haittojen hallintaa.
Suomen tilanne ei ole täysin vertailukelpoinen – esimerkiksi peliautomaattien määrä on täällä moninkertainen –, mutta Ruotsin kokemuksista voidaan ammentaa oppeja etenkin markkinoinnin sääntelyyn ja valvonnan resursseihin.
Yhteenveto
Kysymys kasinoiden vapautuksesta ja Veikkauksen tulevaisuudesta ei ole enää pelkkä taloudellinen tai tekninen uudistus, vaan tietyllä tapaa myös poliittinen testi. Toteutuksen viivästyminen ei välttämättä tarkoittaisi, että lisenssimalli hylättäisiin, mutta se voisi kertoa päättäjien varovaisuudesta ja halusta vältellä kiistoja vaalien alla.
Kun rahapelaaminen digitalisoituu yhä voimakkaammin, kyse ei ole vain siitä, milloin Suomi avaa markkinansa, vaan myös siitä, kykeneekö se rakentamaan vapauden ja vastuun tasapainottavan mallin. Lopullinen ratkaisu näyttää, kumpi voittaa: poliittinen pelisilmä vai pitkäjänteinen uudistus.